|
|
|
VERJNUARMU
MUANPIäLLINEN HELEVETTI |
|
|
Kärähtäny Kylä
Uamun harmoossa usvassa ku taevaalta tulj' mustoo vettä
Kylä makas tuhkan seassa, ee olluna elossa kettää
On sotajoukot jo poekessa ja rannassa vuan tervavene
Pappi käjet ristissä noetuu "on se nyt vuan perkele"
On taesto verinen herennä ja kylän immeiset kylymänä
Ee kuulu iänj´ sotarumpujen ee soe laalu kaanis lintujen
Raaniot tuhkassa seisoo kalaman käry haesoo
Verj' peittää routasen muan ja uutta elloo oottoo sua
Viitakemies kuakin selässä istuu, kahtoo kylän raanioeta
Tolohottaa alas tyhjyyteen, kaekki näättää vitun aatiolta
Pappi mannoo elämän helevettiin, kirroo suuren herran
Pyytää lohtuva piäpirulta tämän yhen ja aenoon kerran
Kirroon sinuva luojoo, ku piinoot minuva ruojoo
Tuska valtoo syvämmen ku kuolo korjoo sattoo
Verj' täättää muan kaekki elävä kattoo
|
